Agenttien hallinta, osa 3: Itse vai kumppanin kanssa?

Kun agenttien hallinnan tarve on tunnistettu ja malli alkaa hahmottua, eteen tulee käytännön kysymys: rakennetaanko malli omin voimin vai otetaanko mukaan AI:hin perehtynyt kumppani? Yhtä oikeaa vastausta ei ole.

Isoilla organisaatioilla on usein omaa osaamista tietoturvasta, riskienhallinnasta, datasta ja teknologiaympäristöstä, mutta agenttien myötä nämä osa-alueet kietoutuvat yhteen tavalla, jota ei aiemmin ole tarvinnut hallita kokonaisuutena. Kokeiluja ja käyttöönottoja tehdään jo laajasti, mutta hallintamallin rakentaminen vaatii uudenlaista yhteistyötä ja selkeitä rooleja. Isoissakin organisaatioissa hallintaa saatetaan ajatella vasta jälkikäteen.

Keskisuurissa organisaatioissa tilanne on hieman erilainen: tekoälyä otetaan käyttöön, pilotit pyörivät ja agentteja rakennetaan, mutta omaa hallintatiimiä ei välttämättä ole, eikä kenelläkään ole ylimääräistä aikaa rakentaa mallia tyhjästä. Organisaatio ei välttämättä skaalaudu hallintaa varten samalla tavalla kuin suuremmissa yrityksissä.

Molemmissa tapauksissa hallintamallin tarve on tunnistettu. Tässä kohtaa kumppani voi tuoda kolme asiaa: rakenteen, kokemuksen ja vauhdin.

Mihin kumppania ei kannata käyttää

Kumppanin valinnassa on helppo mennä metsään. Huono kumppani tulee paikalle, esittelee valmiin hallintamallin ja jättää jälkeensä dokumentin, jota kukaan ei avaa toista kertaa. Malli on teknisesti pätevä, mutta organisaation näköinen vain paperilla. Hyvä kumppani sen sijaan auttaa rakentamaan mallin, joka sopii juuri tämän organisaation kokoon, kulttuuriin, riskeihin ja arkkitehtuuriin. Mallin, jonka organisaatio pystyy itse ymmärtämään, omistamaan ja kehittämään eteenpäin.

Toisin sanoen: kumppania ei kannata käyttää pelkästään tavarantoimittajana. Hallintamallin pitää mukautua organisaatioon. Sen täytyy olla sellainen, jonka johto ymmärtää, jonka IT pystyy toteuttamaan, jonka liiketoiminta kokee hyödylliseksi ja jonka juristit, tietoturva ja talous voivat hyväksyä.

Kevyt mutta selkeä voittaa

Jos hallinta jää liian yleiselle tasolle, se ei ohjaa mitään. Jos taas siitä tulee liian raskas, kukaan ei käytä sitä. Keskisuurelle organisaatiolle paras malli on yleensä kevyt mutta selkeä: sovitut roolit, sovitut päätöspisteet, näkyvyys käytössä oleviin agentteihin, riskiluokittelu, kustannusten seuranta ja käytännöllinen tapa viedä agentteja kokeiluista tuotantoon.

Kumppanin arvo ei siis ole siinä, että se "omistaa" hallintatyön asiakkaan puolesta. Arvo on siinä, että organisaatio pääsee nopeammin malliin, jonka se pystyy itse omistamaan.

Lopulta kyse on johtamisesta

Agenttien kohdalla teknologia kehittyy nopeasti. Työkalut paranevat, Microsoft tuo lisää hallintaa ja näkyvyyttä, sääntely tarkentuu ja käyttötapaukset lisääntyvät. Yksi asia ei kuitenkaan muutu: organisaation pitää itse päättää, miten se haluaa tekoälyä käyttää.

• Mikä on sallittua?
• Mikä on liian riskialtista?
• Mitä automatisoidaan ja missä ihminen pidetään mukana?
• Kuka vastaa?

Vastaukset eivät synny IT-osastolla, vaan yhteisessä päätöksenteossa. Ja agentit tulevat organisaatioihin joka tapauksessa. Kysymys on vain siitä, johdetaanko niitä alusta asti vai yritetäänkö ne saada hallintaan vasta jälkikäteen.