Innofactorin selvitys paljastaa, että suurten yritysten talousjohdossa tekoälyn käyttö jakautuu jyrkästi: osa on jo tuotantovaiheessa, mutta valtaosa hakee yhä suuntaa.
Kun suuryritysten talousjohtajilta kysyy suoraan, kuinka pitkällä heidän osastonsa on tekoälyn hyödyntämisessä, vastaukset hajoavat yllättävän laajalle. Innofactor haastatteli yli 80 miljoonan euron liikevaihtoa tekevien yritysten talousjohtoa ja pyysi heitä arvioimaan talousosastonsa tekoälymaturiteettia.
Saatujen tulosten mukaan jakauma on merkittävä. Se kertoo, ettei talousosastojen tekoälykehitys etene tasaisena rintamana, vaan pikemminkin kahtia jakautuneena: pieni joukko organisaatioita on edennyt konkreettisiin ratkaisuihin, kun samaan aikaan suurin yksittäinen ryhmä tunnustaa olevansa käytännössä lähtöpisteessä.
Pelkkiä lukuja kiinnostavampia ovat kuitenkin perustelut, joita talousjohtajat antoivat arvioilleen. Niissä piilee selvityksen todellinen anti.
Vastaajien perustelut ryhmittyvät kolmeen pääjuonteeseen. Noin viidennes kertoi, että heillä on jo käytössä konkreettisia ratkaisuja: Copilot-työkaluja, tekoälyagentteja tai ERP-järjestelmiin sisäänrakennettuja älyominaisuuksia. Nämä organisaatiot ovat siirtyneet kokeiluvaiheesta tuotantokäyttöön.
Lähes yhtä suuri joukko, 23 prosenttia vastaajista, kuvaili tilannettaan siirtymävaiheeksi. Koulutuksia on käynnistetty, strategiaan on kirjattu tekoälytavoitteita ja projekteja aiheen tiimoilta on meneillään. Liike on olemassa, mutta tulokset eivät vielä näy arjen prosesseissa.
Kolmas ryhmä on rehellisen suorapuheinen. Kuutisen vastaajaa totesi, ettei tekoälyä käytetä talousosastolla juuri lainkaan. Tähän joukkoon voi laskea myös ne kolme vastaajaa, jotka nimesivät esteeksi ulkoiset rajoitteet: IT-osaston linjaukset, tietoturvapolitiikan tai konserniohjauksen.
Viimeksi mainittu havainto ansaitsee erityishuomion. Jarru ei ole aina osaamisen puute tai kiinnostuksen vähyys, vaan organisaation sisäinen hallintamalli.
"Jarru ei ole aina osaamisen puute tai kiinnostuksen vähyys, vaan organisaation sisäinen hallintamalli."
Selvityksen kenties paljastavin yksityiskohta löytyy siitä, miten tekoälyn käyttöä käytännössä kuvataan. Silloinkin kun vastaajat kertoivat tekoälyn olevan käytössä, sovellukset rajautuivat tyypillisesti yhteen tai kahteen prosessiin. Ostolaskujen käsittely ja yleinen tiedonhaku nousivat esiin toistuvasti.
Tekoäly on siis monelle talousosastolle yhä pistemäinen työkalu, ei koko toimintaa läpileikkaava muutos. Strategisesta maturiteetista, jossa tekoäly olisi integroitu osaksi suunnittelua, ennustamista ja päätöksentekoa, ollaan vielä kaukana.
Tätä tulkintaa vahvistaa sekin, että lähes neljännes vastaajista perusteli arviotaan varsin yleisluontoisesti. Kuten "aika huonosti hallussa" tai "jonkin verran, mutta liian vähän" ilman konkreettisia esimerkkejä. Maturiteetti koetaan tuntumana, ei mitattuna kyvykkyytenä. Se viittaa siihen, että monelta talousosastolta puuttuu selkeä viitekehys sen arvioimiseen, missä he tekoälyn suhteen ovat ja mihin pitäisi pyrkiä.
"Monelta talousosastolta puuttuu selkeä viitekehys sen arvioimiseen, missä he tekoälyn suhteen ovat ja mihin pitäisi pyrkiä."
Selvityksen tulosten valossa talousosastojen tekoälykehitys näyttää tilanteelta, jossa erot organisaatioiden välillä todennäköisesti vain syvenevät. Ne, jotka ovat jo tuotantovaiheessa, kerryttävät kokemusta, dataa ja osaamista tavalla, jota lähtöpisteessä olevien on vaikea kuroa kiinni nopeasti.
Samalla tulokset paljastavat, missä suurin potentiaali piilee. Yli 70 prosenttia vastaajista arvioi maturiteettinsa korkeintaan keskitasoiseksi. Tämä massa edustaa valtavaa käyttöönottopotentiaalia, mutta myös riskiä: jos siirtymä ei käynnisty, kilpailuetu valuu niille, jotka ovat jo liikkeellä.
Talousjohdolle selvityksen viesti lienee kaksijakoinen. Tekoälyn hyödyntäminen ei ole enää tulevaisuuden asia, vaan nykyhetken kilpailutekijä. Mutta pelkkä strategiakirjaus ei riitä, jos organisaation hallintamalli ei anna tilaa kokeilla.